Hoitosuositus Australiasta – Peliklinikka oikeilla linjoilla

Australia on ensimmäisenä maana julkaissut suositukset peliongelman hoitoon. Näitä asioita on syytä puntaroida myös Suomessa.

Marraskuussa 2011 Australiassa julkaistiin viranomaisten vahvistama laajaan tutkimukseen perustuva suositusasiakirja, jonka toteutuksesta ovat vastanneet Monash University ja Melbourne University.

Tekijöinä on ollut alan eturivin tutkijoita. He ovat käyneet läpi kaiken englanninkielisen aiheesta julkaistun tutkimuksen, kaikkiaan noin 12 000 artikkelia.

Näyttöön perustuvia suosituksia

Tehdyssä työssä on haettu näyttöön perustavia suosituksia. Arviointi on perustunut erittäin tiukkoihin tieteellisiin kriteereihin. Niinpä kaikkiin alunperin esitettyihin kysymyksiin ei löytynyt tieteellistä näyttöä, vaan niistä on esitetty vain suosituksia jatkotutkimukselle.  

Suositukset antavat paljon osviittoja ja myös mietittävää, mutta samalla vahvistavat meilläkin ollutta aikaisempaa tietämystä. Tehdyt suositukset eivät kata ainoastaan hoitoa, vaan ne käsittelevät myös ongelmapelaajien seulontaa ja arviointia.

Australialaisten suosituksiin tutustumisen perusteella voi todeta, että Peliklinikka on menossa oikeaan suuntaan. Monia niissä esitettyjä asioita meillä on jo toteutettuna tai kokeilussa.

Peliongelman seulontaan ei suositusta

Tutkimuksen puutteen tai riittämättömän näytön vuoksi peliongelman seulonnasta tai arvioinnista ei voitu antaa tutkimukseen perustuvia suosituksia. Seulonnan ja arvioinnin tavoitteiksi asetettiin saada useampi hoidon piiriin, parantaa hoitotulosta ja kyetä hakemaan sopivat hoitomenetelmät eri ryhmille.

Konsensuspohjaisissa suosituksissa seulonta suositellaan kohdistettavaksi henkilöihin, joilla on tai jotka hakeutuvat hoitoon mielenterveysongelmien vuoksi sekä niihin ryhmiin, joilla on suhteellisen korkea peliongelman riski. Lisäksi suositellaan, että ongelmapelaajat seulotaan muiden ongelmien suhteen, kuten esimerkiksi ahdistuneisuus, masennus, päihdeongelma, persoonallisuushäiriöt, muut impulssikontrollihäiriöt tai kotiväkivalta.

Seulontaan käytettävinä lyhyinä menetelminä nostetaan esiin Suomessakin käytetty kahden kysymyksen Lie/bet, Peliklinikalla kokeiluun tulossa oleva kolme kysymystä sisältävät BBGS (The Brief Bio-Social Gambling Screen) ja NODS-Clip.

Tarjolla eri mittareita ja työkaluja

Mittarien luotettavuudesta todetaan, että ne pitäisi tutkia myös ympäristössä, jossa niitä käytetään. Menetelmiin liittyy esim. kulttuurisia ominaisuuksia, eivätkä ne siten aina mittaa samoin eri yhteiskunnissa. Suomessa väestötutkimuksissa on käytetty useita eri menetelmiä, eivätkä kaikki niistä australialaisten arvioinnissa nouse suositeltavien luokkaan. Pitäisikö meillä täällä Suomessa myös harkita uudelleen käytettäviä menetelmiä ja myös itse tutkia niiden ominaisuuksia?

Arviointityökaluina esille tuodaan keskipitkinä PGSI (Problem Gambling Severity Index) ja pitkinä SOGS (South Oaks Gambling Screen), VGS (Victoria Gambling Screen) ja PPGM (Problem and Pathological Gambling Measure). Viimeksi mainittu on parissakin muussa tutkimuksessa nostettu muita tarkemmaksi instrumentiksi. Peliklinikalla meillä on käytössä edellä mainituista PGSI arviointityökaluna avohoidossa. Me olemme myös koko ajan selvittäneet asiakkaiden muita samanaikaisia ongelmia, esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Eri menetelmien käytön hoitosuositukset

Hoitosuosituksissa menetelmistä nostetaan suosituksiin kognitiivinen käyttäytymisterapia, motivoiva haastattelu ja motivoiva vahvistamisterapia (motivational enhancement therapy). Näiden toimivuudesta on tällä hetkellä löydettävissä tutkimuksellista näyttöä. Peliklinikalla esimerkiksi Peli poikki -ohjelma rakentuu näiden terapioiden pohjalle.

Ammattilaisen suorittama psykologinen interventio arvioitiin oma-apua ja vertaistukea paremmaksi vaihtoehdoksi. Psykologisia interventioita suositellaan käytettäväksi strukturoiduissa muodoissa. Tutkimukseen perustuvaa näyttöä ei löydetty sille, mitkä psykologiset menetelmät sopisivat tietylle yksittäiselle pelaajalle.

Lääkkeellisistä hoidoista todetaan, että SSRI tai masennuslääkkeitä ei suositella käytettäviksi pelaajille, joilla on vain peliongelma, mutta ei masennusta. Peliklinikalla THL:n kanssa yhteistyössä toteutettavan lääkehoitotutkimuksen käyttämää naltreksonia katsottiin voitavan suositella käytettäväksi ongelmapelaajien hoidossa.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Suosituksissa todetaan, että monessa kohdin on vielä riittämättömästi tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Hoitotulosten pysyvyydestä ei ole juurikaan tutkimuksellista näyttöä. Mielenkiintoinen havainto oli myös, että itse haettuja pelikieltoja käyttää vain hyvin pieni joukko. Siitä joukosta vain pienelle osalle kielloista on pysyvää hyötyä. Peliyhtiöiden yleisesti haittojen vähentämiseen käyttämät pelikiellot auttavat hallinnassa ja haittojen vähentämisessä, mutta tutkimuksella ei ole osoitettu niiden tehoa peliongelman hoidossa ilman muita interventioita.

Kaikkiaan voi todeta tämän erittäin suurella resurssilla tehdyn laajan ja perusteellisen työn pohjalta, että meillä on vielä paljon peliongelmaan ja sen hoitoon liittyviä kysymyksiä, joissa tarvitaan lisätutkimusta ennen kuin voimme jollain varmuudella sanoa, miten tulisi toimia.

Suositukset löytyvät kokonaisuudessaan verkko-osoitteesta: http://www.med.monash.edu.au/sphc/pgrtc tai http://www.education.unimelb.edu.au/problemgambling.

Tapio Jaakkola

Kehittämiskoordinaattori

Peliklinikka

Palaa otsikoihin